Ole rohkea Jumalan palvelija

Kuinka moni teistä on S-ryhmän kanta-asiakas? Entäpä K-kaupan? Olet ehkä törmännyt siihen, että jonkin kaupan kanta-asiakkaana sinulla on ajoittain hyviä etuoikeuksia. Ehkä olet myös tottunut jonkin asemasi takia saamaan erityistä kohtelua. Samalla tavalla me, Jumalan lapsina, olemme hyvin etuoikeutettuja. Katsotaanpa millä tavalla heprealaiskirje asiasta puhuu.

Hepr. 10:19-24

19. Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään,

20. jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta,

21. ja koska meillä on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija",

22. niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä;

23. pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen;

24. ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin;

1. Meillä on pääsy kaikkeinpyhimpään

Monet teistä ovat kuulleet ilmestysmajasta. Olet varmasti tietoinen myös sen esikuvallisesta merkityksestä. Kaikkeinpyhin oli nimensä mukaisesti erityinen, erityisin paikka ilmestysmajassa. Sinne sai mennä vain ylipappi ja hänkin vain kerran vuodessa. Kaikkeinpyhin oli oikeastaan hyvin salattu paikka.

Kuitenkin se on kuva taivaasta. Emme mekään tiedä taivaasta vielä paljoa, sen todellisuus aukeaa meille vasta sitten, kun itse pääsemme sinne. Mutta Kristuksen työn tähden voimme jo nyt ymmärtää sitä paremmin.

Kaikkeinpyhin kertoo myös Jumalan läsnäolosta ja läheisyydestä.

Kaikkenpyhimmän edessä oli myös esirippu, joka esti näkemästä sen sisälle. Siellähän säilytettiin vain ja ainoastaan liitonarkkia, joka on esikuva Kristuksesta.

Meillä on pääsy kaikkeinpyhimpään Jeesuksen veren kautta. Kun Kristus kerran kuoli meidän puolestamme, esirippu repesi ja sitä kautta meillä on mahdollisuus tulla Isän läheisyyteen. Sitä kautta me voimme enemmän ymmärtää sitä ihmeellistä todellisuutta, joka meidän edessämme kerran taivaassa on.

Kristuksen veri siis takaa sen, että meillä on oikeus ja mahdollisuus tulla Jumalan luokse. Kristuksen veren kautta me saamme olla osallisia siitä armosta, jota Jumala halusi ja haluaa meitä kohtaan osoittaa.

Oikeastaan ajatus kaikkenpyhimpään menemisestä on hätkähdyttävä. Sinne minne ennen meni vain esikuvallisesti ylimmäinen pappi ja sitten Jeesus, myös meillä, ihan tavallisilla tallaajilla on mahdollisuus päästä. Uskomatonta!

2. Siksi voimme olla rohkeita uskossamme

Ja juuri siksi, että meillä on niin upea mahdollisuus elää uskossa ja Jumalaa lähellä Jeesuksen työn tähden, meitä kehoitetaan elämään ”totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä”.

Me olemme siis etuoikeutettuja, kun saamme käydä sisälle Kaikkeinpyhimpään. Mutta tuo oikeus tuo meille oikeastaan velvollisuuksia.

Meidän pitää mennä siis Jeesuksen kanssa sisälle tuohon kaikkeinpyhimpään eli elää Hänen kanssaan. Meidän tulee mennä Jumalan eteen aidosti, vilpittömästi. Ja se on aivan mahdollista, koska olemmehan Jeesuksen verellä puhdistetut.

Ja voimme todella olla rauhallisin mielin, hyvällä omallatunnolla, koska onhan Jumala itse luvannut antaa anteeksi ja puhdistaa meidät, kun me tulemme Hänen luokseen Jeesuksen ristintyöhön luottaen. Jumala ei petä, vaan Hän on uskollinen ja täyttää lupauksensa.

Meidän ei siis tarvitse mennä Jumalan eteen epävarmoina siitä, armahdetaanko vai rangaistaanko. Koska silloin kun sinut on sovitettu Kristuksen verellä, sinulle on jo annettu anteeksi. Älä pelkää Jumalan hyvyyttä, ei siinä ole pelättävää.

Tässä jaejaksossa puhutaan pääasiassa Jumalan eteen menemisestä, niin voidaan ottaa näkökulmaksi myös muualla eläminen. Koska sinut on sovitettu, voit elää ja olla sinut itsesi kanssa. Älä suotta ole epävarma uskostasi vaan elä rohkeasti sitä elämää, jonka olet aloittanut Kristuksen kanssa.

Jae 23 kehoittaa meitä pysymään järkähtämättä toivon tunnustuksessa. Tunnustuksella tarkoitetaan luonnollisesti sitä todistusta, jonka olet antanut uskostasi. Sinun tulisi siis pysyä tunnustuksessasi eli elää uskosi todeksi. Se tarkoittaa todella pysymistä eikä sitä että huojut tunnustuksesi ja jonkun muun asian rajamailla. Sinun tulisi pysyä siinä, mitä olet sanonut, vaikka sinua ulkopuolelta koeteltaisiinkin.

3. Meidän tulee valvoa itseämme ja toisiamme rakkaudessa

Ja kun olet Kristuksen oma, sinulla on velvollisuus valvoa omaa vaellustasi. Sinulle on annettu kuitenkin velvollisuus valvoa myös muita saman matkan tekijöitä. Tärkeää on kuitenkin muistaa, ettei valvominen tarkoita syyttämistä, tuomitsemista tms, vaan sen tulisi olla rakkaudesta lähtöisin.

Silloin se palvelee sinua itseäsi, sitä jota valvot ja sitä kautta koko seurakuntaa. Rakkaudellinen valvominen rohkaisee jatkamaan ja pyrkimään eteenpäin.

Muista siis, että sinulla on mahtava etuoikeus tulla Isän eteen, Isän läsnäoloon, sen työn tähden, jonka Jeesus on tehnyt. Älä siis arkaile tulla Jumalan eteen – Hän antoi kaikkensa, jotta sinä voisit olla Häntä lähellä. Ole rohkea uskossasi, usko siihen, että sinut on sovitettu. Voit iloita siitä, mitä Jumala on sinulle tehnyt. Pysy Kristuksessa, tarraudu kiinni siihen uskoon, joka sinulla on! Mutta muista samalla valvoa rakkaudessa itseäsi ja muita.

Aamen.

Uusi luomus – tuntuuko siltä?

2. Kor. 5:17. Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.

Kun olemme Kristuksessa, eli olemme ottaneet Hänet elämäämme ja luvanneet elää Hänelle, meidän tulisi olla kuin uusi luomus. Eikö uusi aina olekin oikeasti jotain uutta, jotain tuoretta? Jotain mitä ei ehkä ole ennen ollutkaan tai jotain sellaista, mikä on ollut kauan kadoksissa, mutta on jälleen löytynyt?

Tuntuuko sinusta, että olet tuore, raikas? Oletko täynnä elinvoimaa Kristuksessa? Tuntuuko, että uskonelämäsi on vireää?

Eikö? Junnaako uskonelämäsi paikallaan – oletko ikäänkuin pysähdyksissä, etkä tiedä, mihin suuntaan pitäisi katsoa?

Annan vinkin. Katso ylöspäin, Vapahtajaasi Kristukseen. Raamattukin kehottaa ohjaamaan mielen siihen, mikä ylhäällä on. Katso Häneen, koska Hän mahdollisti sen, että sinä voisit olla uusi luomus.

Mutta tiedätkö, tuo raamatunjae, jonka luin, sanoo ”Jos joku ON Kristuksessa, hän ON uusi luomus”. Se tarkoittaa sitä, että sinun tulee elää Herraa lähellä koko ajan. Se ei riitä, että joskus otit Jeesuksen vastaan – Hän haluaa, että elät Hänen kanssaan tässä ja nyt. Ja kun elät Hänen kanssaan jatkuvassa yhteydessä, sinä OLET uusi luomus. Et ollut uusi luomus vain silloin kun tulit uskoon, vaan sinä voit olla sitä edelleen. Uusi, tuore ja raikas uskova.

Mitä se on käytännössä, että olet uusi luomus?

2. Kor. 5: 14- 16

14. Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet;

15. ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut.

16. Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne.

Ensinnäkin sitä, että sinä elät Kristukselle. Hän ansaitsee sen, että omistat elämäsi kokonaan Hänelle. Voitko tehdä enemmän kuin elää Hänelle, koska Hän uhrasi elämänsä, että sinä saisit elää?

Se tarkoittaa, että elät niin Kristukselle, että sinä itse vähenet ja Kristuksen mielenlaatu saa kasvaa sinussa ja näkyä sinusta ulospäin. Sen tulisi näkyä, niin että ymmärrät itsesi arvon. Mutta sen lisäksi sinun tulisi nähdä muidenkin ihmisten arvo. Se, että sinä elät Kristukselle, tulisi ilmetä niin, että sinulla on jumalallista rakkautta kohdella ympärillä olevia ihmisiä. Jumala ei rakasta vain sinua, vaan sinuakin. On siis muitakin ihmisiä sinun lisäksesi, jotka ovat Jumalalle arvokkaita. Jos he ovat Jumalalle arvokkaita, meillä ei ole oikeutta halveksia heitä.

Meidät on kutsuttu eläviksi Kristuksen kanssa. Se tarkoittaa, ettemme saa antaa synnille tilaa elämässämme.

Room. 6:11-14

11. Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.

12. Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille,

13. älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle.

14. Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.

Aiemmissa tämän raamatunluvun jakeissa puhutaan siitä miten Kristus kuoli syntien tähden, jotta meidän syntimme olisivat sovitetut. Sitten kerrotaan, että sen minkä Jeesus elää, Hän elää Jumalalle. Nämä lukemani jakeet pohjautuvat näihin asioihin.

Niinkuin Kristus piti itsensä synnille kuolleena, mutta eli täysillä Jumalalle, niin meidänkin tulisi tehdä. Synnille ei saisi antaa tilaa, koska sen ei pitäisi enää kuulua meidän elämäämme, kun elämme Kristukselle.

Jos olemme uusi luomus, emme voi elää niinkuin vanha luomus. Jumala osoitti armonsa meitä kohtaan, ja saamme elää armon alla. Se vapauttaa meidät elämään niinkuin uusi luomus.

Jumala haluaisi, että elät koko ajan Hänen yhteydessään, ihan käytännössäkin armon alla. Siihen meidät on kutsuttu, yhteyteen Jumalan kanssa.

Seuraavat jakeet kuvastavat mielestäni sitä, miten uusi luomus näkyy:

Kol.3:12-17

12. Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen,

13. kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.

14. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side.

15. Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset.

16. Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne.

17. Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.

Noista jakeista käy erityisen hyvin ilmi se, miten kokonaisvaltaista on elää Jumalan yhteydessä. Se koskettaa sinua itseäsi, se koskettaa muita ihmisiä ja kaikenlisäksi, se tärkein, se koskettaa myös Jumalaa.

Kun olemme uusi luomus, vanhalla ei tulisi enää olla tilaa elämässämme, vaan kaiken mitä teemme, teemme Jumalalle niin, että Hänen nimensä kirkastuu.

Haluatko sinä olla uusi luomus?

Kaste

On ilo olla tilaisuudessa, jossa näin moni haluaa ottaa uskon elämässään jälleen yhden askeleen eteenpäin. Ehkä sinä, joka nyt menet kasteelle, olet miettinyt ja pohtinut asiaa pitkäänkin tai sitten tämä on kypsynyt mielessäsi nopeastikin. Iloitsen ja uskon, että kaikki täällä iloitsevat siitä, että olette nyt tässä hetkessä.

Apostolien teoissa on lukuisia esimerkkejä kastamisesta. Tässä yksi. Apt 2:38.

38. Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. 39. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu." 40. Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta." 41. Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. 42. Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.

Kaste on seuraus siitä, että olet tehnyt parannuksen ja uskot Jeesukseen. Kaste yksin ei pelasta, vaan tarvitset syntien anteeksisaamisen ja uskon.

Itse ajattelen kastehetkeä jonkin uuden alkuna. Olet päättänyt antaa elämäsi ihan täysillä Herralle ja seurata Hänen esimerkkiään ja noudattaa Hänen opetustaan. Se on suuri ilon ja kiitoksen aihe. Uudessa Testamentissa apostolit julistivat evankeliumia, ihmisiä tuli uskoon ja heidät kastettiin välittömästi. Kaste oli silloin ja sen tulisi olla nytkin luonnollinen seuraus, seuraava askel uskoontulon jälkeen.

Room.6:3-4

3. Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? 4. Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.

Otat nyt tärkeän askeleen uskonelämässäsi. Näytät kaikille, että haluat olla täysillä Jeesuksen seuraaja. Olet tunnustanut uskosi ja nyt olet tässä. Jätät taaksesi kaiken vanhan ja annat uudelle tilaa. Kaste kuvastaa yhtäaikaa kuolemaa ja ylösnousemusta. Samastut Kristuksen kuolemaan eli synnit haudataan. Jätä taaksesi menneisyyden. Samalla saat olla osallinen ylösnousemuksestakin, nouset ikään kuin uuteen elämään. Uuteen yhteyteen Jumalan kanssa ja sinun elämäsi tulisi kirkastaa Kristusta.

Tiedätkö, että kasteella oli Jeesuksenkin elämässä suuri merkitys. Kun Jeesus kastettiin, Jumala ilmoitti olevansa mielistynyt Häneen. Tuon kastehetken jälkeen alkoi Jeesuksen maanpäällinen tehtävä ja mitä kaikkea Hän tekikään. Mahtavia asioita!

Jumalan Henki, Pyhä Henki, oli laskeutunut Jeesuksen ylle ja Hän teki voimallisia tekoja. Sinullekin on luvattu Pyhän Hengen kaste. Pyhä Henki on tullut sinun sydämeesi silloin, kun otit Jeesuksen vastaan Vapahtajanasi. Mutta sinulle on luvattu enemmän, paljon enemmän! Voit saada Pyhän Hengen kasteen, täyttyä Hengellä uudestaan ja uudestaan – se on lupaus, joka sinulle on annettu ja sinä saat uskoa sen.

Jeesuksen työn tähden me saamme olla osallisia tuosta Pyhästä Hengestä. Hän yksin on puhdistanut ja voi puhdistaa meidät kokonaan. Hänen työnsä tähden me saamme elää yhteydessä Isään.

Vaali tuota yhteyttä, älä anna minkään tulla sinun ja Jumalan väliin. Apostolien teoissa kerrotaan, miten kastetut uskovat pysyivät seurakunnan yhteydessä, opetuksessa ja rukouksessa. Tee sinäkin niin. Olet ottanut suunnan eteenpäin, niin älä pysähdy tähän hetkeen, vaan hae enemmän. Jumala kyllä siunaa sen, kun pidät yhteyden Häneen kunnossa. Uskovien yhteydessä saat vahvistua lisää uskossasi ja mennä edelleen eteenpäin.

Siunausta.

Viisaus näkyviin!

Jaak.3:13-18

13. Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä.

14. Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan.

15. Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta.

16. Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno.

17. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.

18.Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.

1. Viisaus näkyviin

Jaakob puhuu kirjeensä alussa paljon siitä, miten uskon tulisi näkyä tekoina. Uskon kautta tullaan vanhurskaaksi ja teot oikeastaan vahvistavat sen, koska ne näkyvät ulospäin.

Jälleen hän nostaa esille tämän saman asian. Uskon tulisi näkyä viisaina tekoina. Jaakob tarkoittanee viisaudella ja ymmärtäväisyydellä sitä, että tällainen henkilö tietää koko ajan mitä tekee. Tietää, että on itse vastuussa omista teoistaan. Viisas ja ymmärtäväinen ihminen siis tajuaa olevansa moraalisesti vastuussa omista teoistaan.

Jaakob sanoo, että tällaisen ihmisen pitäisi tuoda tekonsa näkyviin, koska hänen vaelluksensa on hyvää. Niinpä – hyvässä vaelluksessahan tuskin on mitään peiteltävää. Jaakob kuitenkin antaa vielä yhden ohjeen – teot tulisi tuoda näkyviin viisauden sävyisyydessä. Viisauden sävyisyys, mielenkiintoinen sanapari. Voisi ajatella, että se tarkoittaisi kaikessa yksinkertaisuudessaan hyviä tekoja, nöyrää ja sopuisaa mielenlaatua.

2. Älä esitä viisasta

Jaakob esittää sitten, että katkera kiivaus ja riitaisuus on pahasta. Koska Jaakob esittää tämän ajatuksen heti viisauden sävyisyyttä koskevan ajatuksen jälkeen, voi hyvin päätellä, että riitaisuus ja kateus ovat tämän viisauden sävyisyyden vastakohtia. Jaakob kehoittaa, ettei tällaisilla asioilla tule kerskata, koska ne eivät ole Jumalasta.

Ei myöskään ole oikein, jos sanot tekeväsi hyviä tekoja ja kuitenkin olet riitaisa ja kateellinen. Et voi sanoa olevasi viisas ja ymmärtäväinen eli moraalisesti vastuussa teoistasi, jos samaan aikaan haastat riitaa muiden kanssa. Se ei ole oikein, koska toimit silloin ristiriidassa omien sanojesi kanssa. Elät siis oikeastaan ristiriidassa oman itsesi kanssa.

Jos siis päästämme sydämeemme riitaisia ajatuksia, niin saatamme helposti alkaa esimerkiksi puhua pahaa toisista, kantaa kaunaa jne. Koska ajatukset alkavat usein ennen pitkää näkyä käytännössäkin. Jaakobkin sanoo, että siellä missä on riitaisuutta, siellä on myös epäjärjestystä.

Ei ole mitään hyötyä esittää viisasta, jos sydämen ajatukset ovat jotakin ihan muuta. Jumala nimittäin tuntee meidän sydämmemmekin. Jos yritämme peitellä sydämemme ajatuksia, yritämme oikeastaan valehdella ja peitellä totuutta. Se ei ole oikein. Jos sinun sydämessäsi on pahoja ajatuksia, sinun tulisi tunnustaa ne Jumalalle, jotta Hän saisi mahdollisuuden puhdistaa sinut.

Sanat eivät siis yksistään riitä kertomaan uskostasi, sinun tulee näyttää sanasi myös käytännössä.

3. Jumala vaikuttaa viisautta

Mutta. Onneksi meillä on viisas ja ymmärtäväinen Jumala, jolla riittää armoa ja kasvatushalua. Hänellä on jakaa viisautta meillekin. Ja mitä onkaan tuo ylhäältä tuleva viisaus. Olisi hienoa, jos sen määrä vain kasvaisi ja kasvaisi meissä uskovissa.

Ensimmäinen termi, jolla Jaakob määrittelee taivaallista viisautta on puhtaus. Se on kaikinpuolin puhdasta, siinä ei ole mitään likaista ja se etsii vain toisten ihmisten parasta. Tällaisen viisauden Jumala hyväksyy, koska Hän vaikuttaa sen ja koska Hän itse on puhdas.

Ylhäältä tuleva viisaus on myös rauhaisa eli ei siis ollenkaan riitaisa. Rauhaisa kuvaa rauhaa ihmisten välillä. Jumala on luvannut antaa meille oman rauhansa. Me saamme rauhan, kun elämme Jumalan lähellä. Rauhaisa viisaus siis todella perustuu siihen, että elämme rauhassa Jumalan kanssa.

Taivaallinen viisaus on myös lempeä. Lempeys on ystävällisyyttä ja armollisuutta toisia kohtaan.

Taivaallista viisautta kuvataan myös taipuisaksi. Se ei todellakaan tarkoita sitä, että huojumme miten sattuu minne päin vaan, vaan ennemminkin joustavuutta. Voimme ehkä luopua jostakin omasta periaatteestamme, jos huomaamme jonkun toisen tavan paremmaksi. Voimme antaa periksi jossakin asiassa ja kokeilla jotakin uutta. Voimma antaa tilaa toistenkin näkökulmille, emmekä jumittaa siinä omassamme. Taipuisuus on siis oikeastaan toisten huomioon ottamista jopa ennen omaa itseä.

Jumalan viisaus on siis aitoa ja elävää. Kun se vaikuttaa meissä, me emme epäile emmekä teeskentele. Kaiken lisäksi Jumalan vaikuttama viisaus kantaa hedelmää, hyvää hedelmää.

Mutta tämä hedelmä, vanhurskauden hedelmä, todella edellyttää sitä, että elämme Jumalan lähellä ja otamme vastuun omista teoistamme. Tuo vanhurskauden hedelmä on rauha. Näin sanoo Jesaja. Jumala vaikuttaa meissä rauhan sitä kautta, että meillä on rauha Hänen kanssaan.

Me saamme omistaa tuon vanhurskauden hedelmän, kun tulemme Herramme eteen. Saamme myös itse kylvää tuota rauhaa, kun ensin itse omistamme sen. Emme voi kylvää vanhurskauden hedelmää, jos emme ensin itse omista sitä. Riitaisuudella ja kateudella sitä ei oteta vastaaan eikä kylvetä. Sitä ei kylvetä riitaisille tai kateellisille, vaan rauhassa rauhantekijöille. Ja nämä rauhantekijät saavat kylvää sitä hedelmää edelleen. Tämän rauhan tulisi todella näkyä tekoina, joilla pyritään seurakunnassakin sellaiseen uskovien yhteyteen, veljelliseen yhteyteen.

Rauha meidän ja Jumalan välillä, rauha meissä itsessämme ja rauha meidän ja muiden välillä. Siinä se on, ylhäältä tulleen ja vastaanotetun viisauden tulos.

Jumalan rakkaus meissä ja me Jumalan rakkaudessa

1. Joh. 5:1-3

1. Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt.

2. Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä.

3. Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat;

1. Usko Jumalan rakkauteen

Oletetaan, että kaikki meistä uskomme Jeesukseen. Hän on Jumalan Poika, meidän Vapahtajamme. Usko ei ole sen uskomista, että Jeesus on joskus elänyt maan päällä. Usko on elämistä Herran kanssa tässä ja nyt. Jumala on persoona, joka on antanut meille paljon ja jolla edelleen on paljon annettavaa meille.

Uskoon liittyy paljon erilaisia perustotuuksia, yksi niistä on todellakin se, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa, ettei yksikään joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän (Joh.3:16). Ja miksi Jumala lähetti Jeesukseen maan päälle kuolemaan meidän syntiemme tähden. Siksi, että Hän rakasti meitä niin valtavan paljon.

Johannes kirjoittaa kirjeessään paljon rakkaudesta. Se on hänelle hyvin läheinen aihe ja miksi ei olisi, kun Jumala oli hänelle läheinen. Jumalahan on itse Rakkaus. Jumalan rakkaus ei loppunut silloin, kun Jeesus kuoli ristillä. Jumalan suunnitelmiin kuului, että Jeesus nousee ylös. Jumalan suunnitelmiin kuuluu, että Hänen rakkautensa on ikuista, koska Hän on ikuinen. Jumalan rakkaus kestää. Jumala rakastaa jokaista ihmistä ja Hän on kehoittanut myös meitä rakastamaan.

2. Noudata Jumalan käskyjä

Mistä tiedämme rakastavamme Jumalaa? Sen pitäisi ilmetä käytännössä siinä, että noudatamme Jumalan käskyjä. Jumala asetti käskynsä ihmisen parhaaksi. Käskyt ovat noudattamista varten. Käskyt varjelevat meitä paljolta, jos noudatamme niitä. Jumala teki käskyt rakkaudestaan ihmiskuntaa kohtaan. Jumala haluaa käskyjen avulla varjella meitä ja pitää meidät Häntä lähellä. Kun elämme lähellä Jumalaa, elämme Rakkauden lähellä. Kun noudatamme Jumalan käskyjä, elämme Hänessä, Rakkaudessa, koska kaikki Jumalan käskyt ilmentävät Hänen persoonaansa. Jumala on Totuus, Rakkaus, Pyhä...

Jos olemme aitoja uskossamme, me etsimme aina Jumalan tahtoa ja annamme Hänen tehdä meissä työtään niin, että me saamme voiman toteuttaa uskoa käytännössä. Aito usko ilmenee rakkauden tekoina meidän ympärillämme. Voit rukoilla hätää kärsivien puolesta, voit kutsua yksinäisen ihmisen luoksesi kahville, voit soittaa sairaalassa olevalle ystävälle ja rohkaista häntä... Usko on elämistä muiden ihmisten keskellä niin, että Jumalan rakkaus saa näkyä sinusta.

1.Joh.5:3 sanoo:

Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat;

Voiko Jumalan rakastaminen olla raskasta? Käykö se kunnon päälle? Ei varmasti. Silti Jumalan käskyjen pitäminen ei välttämättä ole helppoa, mutta se ei johdu käskyjen vaikeudesta tai siitä, että Jumala jotenkin rankaisee meitä. Ei. Vaikeus johtuu meistä itsestämme. Haluaisimme ehkä itse päättää, mitä käskyjä noudatamme ja kuinka tarkasti. Haluaisimme itse määrätä elämämme kulun. Olemme itsekkäitä ja se tekee Jumalan käskyjen noudattamisesta niin kovin vaikeaa.

Omin voimin yrittäminen saattaisi hyvinkin tuntua raskaalta – ei siis kannata omin voimin yrittää. Pyydä Jumalaa sinun elämääsi auttamaan sinua. Pyydä Häneltä, että Hän vuodattaisi rakkautensa sinuun. Uskon, että Jumala ei kiellä rakkauttaan keneltäkään, joka sitä janoaa. Jumala haluaa, että sinä rakastat Häntä. Hän rakastaa sinua ja Hänen rakkautensa sinussa vaikuttaa sen, että sinä noudatat Hänen käskyjään ja rakastat muita ihmisiä.

Kun rakastamme Jumalaa, toteutamme Hänen käskynsä. Kuuliaisuus on rakkautta Jumalaa kohtaan. Käskyt eivät ole meille raskaat, koska Jumala on meidän kanssamme.

3. Rakasta muita uskovia

1.Joh.5:1b:n voisi tiivistää Joka rakastaa Jumalaa, rakastaa myös muita Häneen uskovia.

Raamatun mukaan sen tulisi olla meille itsestäänselvyys, että kun rakastamme Jumalaa, rakastamme myös muita. Se ei kuitenkaan taida olla itsestäänselvyys? Saatamme pitää sitä itsestäänselvyytenä, mutta elämmekö sen mukaan. Elämmekö rakastaen ensin Jumalaa ja sitten muita ihmisiä? Eikö Jumalan rakkauden pitäisi todellakin ilmetä meissä muiden ihmisten rakastamisena?

Voidaankin kysyä, että jos emme rakasta Jumalan lapsia, rakastammeko Jumalaa? 1. Joh. 4:20-21 sanotaan:

20. Jos joku sanoo: "Minä rakastan Jumalaa", mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt.

21. Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä.

Ei riitä, että vain sanomme rakastavamme Jumalaa. Sen tulee näkyä sinusta, että rakastat. Missä se näkyy, miten se näkyy? Se näkyy siinä, että rakastat muita ihmisiä. Jos teet väärin jotakin ihmistä kohtaan, teet väärin myös Jumalaa kohtaan. Se ei ole oikein. On Jumalan tahto, että rakastat lähimmäistäsi. Se on yksi Jumalan antamista käskyistä meille. Meidän tulee rakastaa, rakastaa ja rakastaa. Niinkuin Hän. Hän mahdollisti sen, että voimme rakastaa. Me rakastamme, koska Hän rakasti ensin meitä.

Usko Jumalaan ja Hänen rakkauteensa. Rakasta muita ihmisiä, myös uskovia, Jumalan rakkaudella. Näin toteutat Hänen käskynsä, johon saat voimaa Hänen rakkaudestaan - siitä ilosta, että olet Voittajan puolella ja kerran saat olla Hänen kanssaan ikuisuudessa.

Voit pyytää Herraa kohtaamaan sinua nyt, kun käyt muistelemaan Hänen kuolemaansa ja ylösnousemustaan. Saat omistaa Hänen rakkautensa tänään omalle kohdallesi.

Aamen.